Vyöarvo ja graduoinnit

Vyöarvot

Japanilaisissa taistelutaidoissa on nykyään yleisesti käytössä laskevilla kyû ja niitä seuraavilla nousevilla dan -asteikoilla numeroidut ns. vyöarvot. Tämä järjestelmä on tietääkseni peräisin Jigorô Kanô:lta, joka otti ne käyttöön aiempien lajien pohjalta urheilulajiksi kehittämässään Jûdô:ssa erottamaan aloittelijat ja kilpailijat toisistaan.

Sekä kyû että dan tarkoittavat käännettynä astetta. Yleisen tulkinnan mukaan kyseessä olisivat “oppilaan” ja “opettajan” – tai jopa “mestarin” – asteet, mutta tämä lienee perua siltä ajalta, kun länsimaihin saapui muutamia mustan vyön saavuttaneita eri lajien harjoittelijoita, jotka luonnollisesti alkoivat opettamaan. Varsinkin Bujinkan budô taijutsu:ssa kannattaa ennemmin käyttää vaikka nimityksiä “aloittelijan aste” ja “harjoittelijan aste”; toisaalta siksi, että taidossa nimelliset opetusoikeudet kulkevat erikseen, toisaalta ei todellakaan kannata ajatella itseään opettajaksi – tai ainakaan mestariksi – vain sen vuoksi että on saanut luvan käyttää mustaa kangaspalaa pitämässä keikogi:n takkia kiinni.

Kyû/dan -järjestelmää ennen oli eri taistelutaidoissa käytössä erilaisia arvoasteikkoja, jotka lähinnä osoittivat erilaisten pätevyyksien saavuttamista. Alla näistä pari esimerkkiä:

Shoden            Mokuroku               Kirigami            Kirikami

Chûden            Nakagokui              Shoden            Mokuroku

Okuden           Gokui                     Chûden            Menkyo

Menkyo           Menkyo                   Okuden            Menkyo kaiden

Kaiden            Menkyo kaiden        Kaiden

Näissä esimerkiksi koulukunnan tietyn osion (esim. shoden, chûden, okuden) oppimisen (tai oikeastaan opin vastaanottamisen…) jälkeen saattoi saada tietyn arvon. Ylimmistä termeistä menkyo tarkoittaa yleensä opetusoikeutta ja menkyo kaiden tai kaiden tarkoittaa yleisesti täyttä pätevyyttä ko. taistelutaidossa.

Opettaja-arvot

Kuten edellä mainitsin, Bujinkan budô taijutsu:ssa on erikseen vielä opettajanimikkeet, ja näin on myös monissa muissa lajeissa. Alla oma järjestelmämme ja sen oikealla puolella ihan vaan näön vuoksi toinen järjestelmä:

Shidôshi-ho        Renshi

Shidôshi            Kyôshi

Shihan              Hanshi

Daishihan

(Sôke)

Järjestelmässämme shidôshi-ho on apuopettajan arvo, joka voidaan myöntää 1.-4.dan:in saavuttaneelle. Hän saa opettaa shidôshi:n alaisuudessa. Shidôshi -opettajanarvon saavuttaa läpäistessään 5.dan:in testin. Shihan on oppilailta saatu kunnianimi yleensä 10.dan:in arvon saavuttaneelle shidôshi:lle. Daishihan-titteli lisättiin vuonna 2014 pitkäänharjoitelleille jûgodan:eille. Sôke taas on koko tyylisuunnan “perheenpää”.

Arvojen myöntäminen

Mutta palatakseni vyöarvoihin: Ne on ehkä sopivinta nähdä opettajan oppilaalleen määrittäminä virstanpylväinä tämän harjoittelussa. Ehkä rakentavin tapa katsoa vyöarvovaatimuksia on ajatella: “Tuossa arvossa minun pitäisi osata sellaisia asioita sellaisella tavalla”. Vyöarvoja ei ole tarpeen verrata henkilöiden välillä (vaikka niin luonnollisesti tehdäänkin – ihmisiähän me vain olemme, ja luokittelu on toisinaan tarpeen), vaikka onhan se tietenkin myös ulkoinen merkki harrastajan tasosta.

Vyöarvojen myöntämiseen on olemassa kolme eri ajoitusta:

1. Ennen vaadittavan taitotason saavuttamista

2. Vaadittavan taitotason saavuttamisen hetkellä

3. Vaadittavan taitotason saavuttamisen jälkeen

Näistä ensimmäinen on tarkoitettu kannustamaan (lue: painostamaan) oppilas harjoittelemaan ankarammin saavuttaakseen hänelle myönnetyn arvon, keskimmäinen on vaikea ajoittaa ja kolmas on käytännössä palkinto siinä vaiheessa, kun eri osapuolet jo tietävät harjoittelijan uuden arvon ansainneeksi.

Tämän voi vielä sekoittaa harjoittelijan kolmella eri arvolla:

1. Minkä arvoinen oppilas katsoo itse olevansa

2. Minkä arvoinen opettaja katsoo oppilaan olevan

3. Minkä arvoisena kanssaharjoittelijat näkevät ko. oppilaan

Kun nämä kaksi kolmen sarjaa ymppää yhteen, niin on ehkä helpointa vain tuijottaa omaa vyöarvoaan eikä yrittää vertailla sitä muiden arvoihin…

Graduoinnit

Vyöarvoja saatetaan myöntää milloin tahansa tai sitten erityisissä graduoinneissa. Eli on taas muutama vaihtoehto:

1. Opettaja myöntää oppilaalle korkeamman vyöarvon

2. Opettaja pitää oppilaalle yllätysgraduoinnin

3. Oma opettaja tai joku muu kehottaa oppilasta graduointiin

4. Oppilas haluaa korkeamman vyöarvon ja ilmoittautuu graduointiin

Graduoinnin “lähtöärsyke” voi käytännössä tulla siis joko opettajalta tai oppilaalta. Mikäli opettaja ehdottaa graduointia oppilaalle, on hän hyvin todennäköisesti tehnyt jo päätöksensä – tai sitten haluaa asiasta vielä lisävarmistuksen. Kummassakin tapauksessa graduointi on harjoittelijalle tilaisuus näyttää taitonsa ja harjoitteluasenteensa. Näyttöjen pohjalta sitten opettaja – tai mahdollinen kollegio – tekee lopullisen päätöksensä.

Mikäli graduointi tulee yllätyksenä, ei kannata murehtia, vaan antaa vaan tulla itsestään ulos mitä osaa; epäonnistua ei oikeastaan voi: Joko on uuden arvon arvoinen tai sitten opettaja oli saanut paremman kuvan kuin mitä painetilanteessa harjoittelija saa itsestään ulos. Mikäli graduoinnista taas tietää etukäteen, on siihen syytä valmistautua: Jos ei itsensä takia, niin osoittaakseen kunnioitustaan opettajalleen ja muille harjoitustovereilleen.

Graduointiin valmistautuminen pitää tietenkin sisällään riittävän tai mahdollisimman ajoissa graduointivaatimuksiin tutustumisen. Niiden sisältö riippuu tietenkin tyylistä ja opettajasta, mutta yhteistä lienee olevan se, että niiden osaaminen edes jossain määrin olisi positiivista uuden vyöarvon saamista silmälläpitäen. Kun sitten harjoitellessaan huomaa millä osa-alueilla on omissa taidoissa puutteita, kannattaa ottaa taas mahdollisimman aikaisessa vaiheessa yhteyttä opettajaan tai vanhempiin harjoittelijoihin, jotka voisivat näitä osioita opettaa. Tässä vaiheessa viimeistään huomaa, ettei harjoittelemista (yleensäkään) kannata jättää pelkkien normaalien harjoitusaikojen kontolle…

Mitä graduointiin valmistautumiseen muuten tulee, niin tietenkin luontaistoiminnoista on syytä pitää huolta: Riittävä ja oikeanlainen ravinto oikealla ajoituksella, nesteen nauttiminen ennen graduointia ja mahdollisesti aikana, riittävä lepo ennen graduointia, sekä keskittyminen itse tilaisuuteen.

Entä sitten kun kaikki taputtavat karvaisia kätösiään yhteen ja uusi hieno vyöarvo on myönnetty?

– Sitten voi alkaa pohtimaan “olinko nyt tämän arvoinen vai annettiinko tämä etukäteen?” – tai vaikka “olenpas minä tosi hyvä!”

– Voi keskittyä harjoittelussaan niihin virheisiin, joita mahdollisessa graduointitilaisuudessa nousi esiin – kyllä, aivan varmasti virheitä tuli – niiden pohjalta pääsee kehittymään

– Voi varovaisesti alkaa vilkuilemaan seuraavan vyöarvon vaatimuksia – se tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin… vaikka yllätyksenä…

– Mutta tärkeimpänä kaikesta, voi ottaa opiksi ja jatkaa harjoittelua…

_ _

Jukka Nummenranta, daishihan, dôjô-chô

– Kesäkuun 25, 2023 muistin lisätä daishihan:in artikkeliin…


Posted in Uncategorized by