Bujinkan Huovi Dojo – BHD

BHD was born in Autumn 2001, when I started to teach Bujinkan Budô Taijutsu in Säkylä.

While I was thinking about a name for the dôjô the place name Säkylä seemed too difficult to pronounce in these international times. On the other hand I thought the name would be for “my” dôjô, and therefore couldn’t be tied to a place – in case I would end up moving to someplace else.

I don’t remember the exact time when Bujinkan Huovi Dojo started to be used as a draft name, possibly sometime when 2001 was changing to 2002, but the name stuck gradually. It is tied to a place because the more precise place where I live in Säkylä is Huovinrinne, but I suppose the name can be tied to it’s original place of use.

The word “huovi” comes from Swedish word “hofman” meaning a man of court. In Swedish-governed Finland huovis were the professional soldiers of the Middle Ages (at least 15th to 16th centuries) provided to the army by households keeping horses. They also acted as government representatives – therefore maintaining order – during peace time. History books also mention “huovi riders” (“ratsuhuovi” in Finnish), but to my understanding all huovis were armored, mounted warriors. Foot soldiers were called “nihti”, which comes from mid-lower German word knecht meaning boy, servant or armed man (the word later becoming knight).

The most remarkable incidents in connection which huovis are usually mentioned are the Battle of Joutselkä in 1555 and Nuijasota (“Club War” – no, it doesn’t refer to any bar…) from 1596 to 1597. In Joutselkä the huovis formed a detachment that closed the road Russian war party was advancing while skiing detachment struck on the side resulting in a crushing victory for the Finns led by Juho Maununpoika. Nuijasota was fought as a sideshow of the power struggle between Finland’s governor (or something like that) Klaus Fleming and Duke Carl who tried to ascend the Swedish throne. During that was Fleming’s huovis defeated a violent peasant rebellion that began in Pohjanmaa.

What makes huovis so good example that it is worth using in a dôjô name? I leave that definition to the reader to ponder, but provide my view on the subject. As should be evident from above, huovis were soldiers and policemen of their time and society. I see a direct correlation to samurai class. The samurai were in a similar role as a class of society, while during wars auxiliary troops were used to strengthen the numbers. After chasing the Ainu to the North the samurai defeated two Mongol invasion in 13th century – helped by the forces of nature. Once or twice the samurai invaded Korea. For the main part of their history the samurai fought each other. During the peaceful Edo period 1600-1868 the samurai were used to put down 1240 peasant rebellions. My view on where the huovis stand is mainly formed on the basis that I don’t think the deciding factor is what a armed person is called, but for which he uses the weapon.

BHD trains from Autumn to Spring in a local school and from Spring to Autumn on a grassy sports field. The group is small, there’s just a few of us. There’s no beginners’ courses organized, newcomers are welcome to join regular classes to learn the basics while more advanced students are honing their skills. This of course means that the learning curve is quite steep right away – but this would have to be faced at the end of a beginners’ course anyway. It’s better just to try to learn couple of ideas during each class, that’s how it goes.

The purpose of BHD is to develop it’s members by practicing Bujinkan Budô Taijutsu while respecting it’s traditions and the knowledge of those who have been training for longer. Especially since the group is small, BHD tries to actively train with teachers who have been learning with sôke Hatsumi – most important of them naturally being shihan Moti Nativ, whose teachings I have enjoyed since 1997. BHD is in cooperation with Bujinkan Dojo Finland and Bujinkan Shinden Dojo Finland.

– Jukka Nummenranta, shidôshi, dôjô-chô

 


Posted in Uncategorized by

Bujinkan Huovi Dojo – BHD

BHD sai alkunsa syksyllä 2001, kun aloin opettaa Bujinkan Budô Taijutsu:a Säkylässä.

Miettiessäni nimeä dôjô:lle, Säkylä tuntui vaikealta lausuttavalta näin nykyisenä kansainvälisenä aikana. Toisaalta ajattelin nimen olevan “oman” dôjô:ni nimi, eikä se siten voisi olla paikkaan sidottu – saattaisinhan päätyä muuttamaan muualle.

En muista, milloin tarkalleen Bujinkan Huovi Dojo tuli ajatuksena mieleen “työnimeksi”, ehkä 2001-2002 vaihteessa, mutta sen käyttö vakiintui vähitellen. Se on sikäli paikkaan sidottu, että asuinpaikkani Säkylässä on Huovinrinne, mutta sopiihan sen olla sidottu alkuperäiseen käyttöpaikkaansa.

Sana “huovi” tulee ruotsin kielen sanasta hofman, joka tarkoittaa hovimiestä. Suomessa huovit olivat keskiajan (ainakin 1400-1500 -lukujen) ammattisotilaita, ja olivat käytännössä ratsutilojen anti sotaväelle. He toimivat myös esivallan edustajina – ja siten järjestyksen valvojina – rauhan aikana. Historian kirjoissa puhutaan myös “ratsuhuoveista”, mutta ymmärtääkseni kaikki huovit olivat haarniskoituja ratsumiehiä. Jalkamiehet taasen olivat nihtejä, joka tulee keskialasaksan sanasta knecht, tarkoittaen poikaa, palvelijaa tai asemiestä (myöhempänä muotona knight – ritari).

Merkittävimmät tapahtumat, joiden yhteydessä huovit yleensä mainitaan ovat Joutselän taistelu 1555 ja Nuijasota 1596-1597. Joutselän taistelussa huovit muodostivat venäläisen sotajoukon tien katkaisevan osaston samalla kun hiihtojoukot iskivät sen sivustaan, lopputuloksena murskavoitto Juho Maununpojan suomalaisille. Nuijasodassa, joka käytiin Suomen alueen käskynhaltijan “rautamarski” Klaus Flemingin ja Ruotsin kuninkaaksi pyrkivän Kaarle-herttuan valtakamppailun sivunäytöksenä, Flemingin huovit kukistivat Pohjanmaalta alkaneen väkivaltaisen talonpoikaiskapinan.

Mikä sitten tekee huoveista niin hyvän esikuvan, että termiä kannattaa käyttää dôjô:n nimessä? Jätän tuon arvottamisen itse kunkin omaan harkintaan, mutta esitän tässä oman näkemykseni asiaan. Kuten edellä on todettu, niin loppujen lopuksi huovit olivat oman aikansa ja yhteiskuntansa sotilaita ja poliiseja. Näen heissä myös selkeän vertauksen samurai-luokkaan. Samurai:than olivat omana yhteiskuntaluokkanaan vastaavassa roolissa, sodissa oli luonnollisesti apuna “nostoväkeä”. Ainujen pohjoiseen ajamisen jälkeen samurai:t torjuivat 1200-luvulla kahdesti mongolien hyökkäyksen – luonnonvoimien avustuksella. Kerran tai kahdesti samurai:t hyökkäsivät Koreaan. Pääajan historiastaan he taistelivat keskenään. Rauhallisella Edo-kaudella 1600-1868 samurai:ta käytettiin 1240 talonpoikaiskapinan kukistamiseen. Näkemykseni huovien arvottamiseen muodostuu lähinnä siitä, että en pidä ratkaisevana sitä, millä nimellä aseistettua henkilöä kutsutaan, vaan minkä vuoksi hän asettaan käyttää.

Harjoittelemme syksystä kevääseen paikallisen koulun tiloissa ja keväästä syksyyn urheilukentän nurmella. BHD on pieni porukka, meitä on vain muutama. Varsinaisia alkeiskursseja ei järjestetä, vaan uudet tulijat ovat tervetulleita tavallisiin harjoituksiin oppimaan perusasiat yhdessä taitojaan hiovien pidemmälle edenneiden harjoittelijoiden kanssa. Tällöin tietenkin oppimiskäyrä on heti alkuun melko jyrkkä, mutta lähes samaan tulisi törmäämään alkeiskurssin jälkeen. Kannattaa vaan lähteä oppimaan aina pari asiaa kunkin harjoituksen aikana, siitä se alkaa.

BHD:n tarkoituksena on kehittää jäseniään ihmisinä harjoittelemalla Bujinkan Budô Taijutsu:a, sen perinteitä ja sitä pitempään harjoitelleiden oppeja kunnioittaen. Varsinkin koska dôjô:n omat ympyrät ovat pienet, niin BHD pyrkii aktiivisesti harjoittelemaan Hatsumi-sôke:lta oppia saaneiden eri opettajien kanssa, heistä tärkeimpänä luonnollisesti Moti Nativ –shihan, jonka opetuksesta olen saanut nauttia vuodesta 1997 alkaen. BHD toimii yhteistyössä Bujinkan Dojo Finland:in ja Bujinkan Shinden Dojo Finland:in kanssa.

– Jukka Nummenranta, shidôshi, dôjô-chô


Posted in Uncategorized by

Bujinkan Dojon Periaatteet

Virallinen englannin kielinen

Bujinkan Guidelines (regulations for those joining the Bujinkan Dojo)
By Soke Dr.Masaaki Hatsumi Ph.D.

Ohjeellinen suomenkielinen käännös

Bujinkanin periaatteet (säännöt jäseniksi Bujinkan dôjô:on liittyville)
Sôke Masaaki Hatsumi

(Toim. huom! Tämä on epävirallinen, ohjeellinen käännös virallisista periaatteista. Mikäli käännös tuntuu käsittämättömältä, vertaa vastaavaan kohtaan virallisessa tekstissä.)
First of all, only those persons who consent to this Bujinkan Dojo agreement and are resolved to adhere to it will be allowed to join. Persons who think they cannot adhere to it will not be allowed to join. Accordingly, Ensiksi, vain niiden henkilöiden, jotka hyväksyvät tämän Bujinkan Dôjô:n sopimuksen ja ovat päättäneet pitää niistä kiinni annetaan liittyä. Henkilöiden, jotka ajattelevat etteivät voi pitää niistä kiinni, ei hyväksytä jäseniksi. Sen mukaisesti:
1.Only persons who have carefully read this Bujinkan Dojo agreement and agree to it will be allowed to join. 1.Vain henkilöiden, jotka ovat tarkasti lukeneet tämän Bujinkan Dôjô:n sopimuksen ja hyväksyvät sen, sallitaan liittyä.
2.Only persons who are able to show the determined consistency of true persevering self-control as martial artists will be allowed to join. 2.Vain henkilöiden, jotka kykenevät näyttämään todellisen kestävän itsehillinnän päättäväistä johdonmukaisuutta taistelulajien harrastajina annetaan liittyä.
3.A physician’s medical report is required. In particular, persons who are mentally unhealthy, persons addicted to drugs, and those who are mentally abnormal will not be allowed to join. The “requirement of a physician’s medical report” includes, for example, persons having illnesses which risk the prevention of the pursuit of martial arts, and the kind of abnormal personalities, abnormal physical constitutions etc. which the person cannot personally control. 3.Vaaditaan lääkärintodistus. Erityisesti henkilöiden jotka ovat henkisesti sairaita, huumeista riippuvaisia tai henkisesti epänormaaleja ei anneta liittyä. “Vaatimus lääkärintodistukselle” käsittää esim. henkilöt, joilla on sairauksia jotka estävät taistelutaitojen tavoittelun, ja sellaiset epänormaalit persoonallisuudet, epänormaalit fyysiset terveydentilat jne, joita henkilö ei pysty itse hallitsemaan.
4.Persons having past criminal record will not be admitted. Additionally, persons who behave in a delinquent fashion, persons who commit crimes, and persons who cannot keep the law in Japan will also not be permitted to join. 4.Rikosrekisterin omaavat eivät saa liittyä. Lisäksi, henkilöt jotka tekevät ilkivaltaa tai rikoksia ja henkilöt jotka eivät pysty noudattamaan lakia Japanissa eivät saa liittyä.
5.Persons who do not keep the rules of the Bujinkan, who, as both students and members of society, commit shameful acts will be expelled. For example, there are many persons who, in the past, came to Japan and knocked at the gate of the Bujinkan, but were drunken brawlers, mentally abnormal, those who by their delinquent behavior put their own thoughts first and did not think about the trouble they were causing for others, those who pursued evil desires and committed acts contrary to the traditionally righteous attitude of the Bujinkan. All such people will be subject to expulsion. 5.Henkilöt, jotka eivät noudata Bujinkan:in sääntöjä, jotka sekä oppilaina että yhteiskunnan jäseninä tekevät häpeällisiä toimia erotetaan. Esimerkiksi on monia henkilöitä jotka, aiemmin, tulivat Japaniin ja koputtivat Bujinkan:in ovea, mutta olivat juoppoja räyhääjiä, henkisesti epänormaaleja, jotka ilkivaltaisella käytöksellään asettivat omat ajatuksensa ensimmäiseksi eivätkä ajatelleet muille aiheuttamiaan hankaluuksia, jotka tavoittelivat pahoja mielihaluja ja toimivat Bujinkan:in perinteisesti oikeamielistä asennetta vastaan. Kaikki tällaiset henkilöt tullaan erottamaan.
6.With regard to any accidents incurred during training, either in the dojo or another location, only persons who can avoid causing trouble for the Bujinkan will be allowed to join.This is an important matter. Accidents are inseparable from the pursuit of martial arts, and persons who cannot resolve these matters themselves will absolutely not be admitted. To clarify a second time, the Bujinkan Dojo will assume absolutely no responsibility for accidents arising during the course of training, no matter what the location. 6.Koskien tapaturmia harjoittelun aikana joko dôjô:lla tai muussa paikassa, vain henkilöt jotka voivat välttää aiheuttamasta ongelmia Bujinkan:ille annetaan liittyä.
Tämä on tärkeä asia. Tapaturmat ovat erottamattomia taistelutaitojen tavoittelussa, ja henkilöt, jotka eivät pysty selvittämään näitä asioita itse eivät ehdottomasti voi liittyä. Selventämiseksi uudelleen; Bujinkan ei ota mitään vastuuta tapaturmista harjoittelun aikana, riippumatta paikasta.
7.Persons who have joined the Bujinkan must be sure to have the membership card which is issued every year. This is to preserve the honor of Bujinkan members and, as nobility with the peace of the martial heart, to show that warriors of friendship protect the great way of the Bujinkan Dojo by the gathering of comrades who have the heart of the martial artist. The power of warrior virtue, the proven lesson for the loyalty, filial piety and love of friends in the martial arts. 7.Henkilöillä, jotka ovat liittyneet Bujinkan:iin täytyy olla vuosittain julkaistava jäsenkortti. Tämä on olemassa Bujinkanin jäsenten kunnian säilyttämiseksi, jaloutena sotilaallisen sydämen rauhassa, osoittaakseen ystävyyden taistelijoiden puolustavan Bujinkan Dôjô:n suurta tietä taistelutaiteilijan sydämen omaavien toverien kokoontumisella. Taistelijan hyveen voima, todistettu syy lojaaliudelle, lapsen hurskaus ja rakkaus ystävillä taistelutaidoissa.
8.The tradition of the Bujinkan is something which shows the universality of nature and the life of the human life, and is that pursuit of martial arts which enlightens the natural mysteries that exists in them.
Know that the secret of taijutsu is the foundation of peace
If you study this, you can walk the path of the immovable heart
8.Bujinkanin perinne on jotain joka osoittaa luonnon ja ihmiskunnan elämän ylimaallisuutta sekä on taistelulajien tavoittelu joka valaisee niissä olevia luonnollisia mysteerejä.
Tiedä että taijutsun salaisuus on rauhan perusta
Jos tutkit tätä, voit kävellä järkähtämättömän sydämen tietä
Dojo instruction:Know that perseverance is, first of all, for but a brief period of time.
Know that the path of man is justice.
Forget the heart of greed, comfort, and discrimination (reliance).
Consider sorrow and bitterness to be natural laws, and simply take advantage of the enlightenment of the immovable heart.
With a steady heart, do not stray from the path of loyalty and filial piety, aspire deeply to the ways of both literary and martial arts.
The rule of the Dojo is to keep the above 5 laws.
Dôjôn ohjeet:Tiedä että sinnikkyys on, ensiksi, vain lyhytaikaista.
Tiedä että ihmisen polku on oikeudenmukaisuus.
Unohda ahneuden, mukavuuden ja erottelun (riippuvaisuus) sydän.
Ymmärrä surun ja katkeruuden olevan luonnonlakeja, ja ota yksinkertaisesti hyötyä järkähtämättömän sydämen valaistumisesta.
Vakaalla sydämellä, älä eksy uskollisuuden ja lapsen hurskauden polulta, ja tavoittele syvällisesti sekä kirjallisuutta ja taistelulajeja.
Dôjôn sääntönä on pitää yllä olevat 5 lakia.
Signed:
Meiji 23, First Day of Spring, Toda Shinryuken Masamitsu
Showa 33, A Lucky Day in March, Takamatsu Toshitsugu Uô
Passed on through Hatsumi Masaaki Byakuryû.
Allekirjoittanut:
Meiji 23 (1890), kevään ensimmäisenä päivänä, Toda Shinryûken Masamitsu
Showa 33 (1958), maaliskuun onnellisena päivänä, Takamatsu Toshitsugu Uô
Kautta luovutettu: Hatsumi Masaaki Byakuryû
9. After joining, beginning with taijutsu:
Kyû grades – Beginner
1st dan through 5th dan – Heaven
6th dan through 10th dan – Earth
11th dan through 15th dan – Man

Ranks from 11th dan through 15 dan of the “Man” level will be divided into 5 levels: Earth, Water, Fire, Wind, and Void, and will be the highest ranks in Bujinkan Dojo Happo Biken.

The 5th dan examination is of a spiritual nature and is something which is done by Sôke.

A 15th dan will be considered to be a true shihan.

9. Liittymisen jälkeen, alkaen Taijutsulla
Kyû-arvot – aloittelija
1. – 5.dan – Taivas
6. – 10.dan – Maa
11. – 15.dan – Ihminen

“Ihmisen” tason 11.-15. Dan -arvot jaetaan viiteen tasoon: Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys, ja ne ovat Bujinkan Dôjô Happô Bikenin korkeimmat arvot.

5.danin tutkinto on luonteeltaan hengellinen ja on jotain jonka suorittaa sôke.

15.danin katsotaan olevan todellinen shihan.

Currently, the Bujinkan Dojo has become worldwide in nature. Just as the Earth has time zones, taboos also exist according to each country and race. Buyu should hold each other in respect, working together as Buyu who do not commit taboos, putting the heart of the martial artist first, placing importance on the pursuit of the martial arts, and strive to become a virtuous person. Nykyään Bujinkan Dôjô:sta on tullut luonteeltaan maailmanlaajuinen. Aivan kuin Maalla on aikavyöhykkeitä, jokaisella valtiolla ja rodulla on omat tabunsa. Bûyû:jen tulisi kunnioittaa toisiaan, työskennelle yhdessä tekemättä tabuja, asettaen taistelutaiteilijan sydämen ensimmäiseksi, pitäen taistelutaitojen tavoittelua tärkeänä ja pyrkien tulemaan hyveelliseksi ihmiseksi.
The person who cannot hold to the above will be expelled.


Henkilöt jotka eivät pysty pitämään kiinni ylläolevasta tullaan erottamaan.
Bujinkan Dojo
Soke Masaaki Hatsumi
(Martial Name: Hisamune)
636 Noda, Noda-shi, Chiba-ken 278-8691 Japan
Tel: 0471-22-2020 Fax: 0471-23-6227Togakure Ryu Ninpo Happo Biken, 34th Head
Gyokko Ryu Kosshijutsu Happo Biken, 28th Head
Koto Ryu Koppojutsu Happo Biken, 18th Head
Shindenfudo Ryu Dakentaijutsu Happo Biken, 26th Head
Kukishin Ryu Taijutsu Happo Biken, 28th Head
Takagiyoshin Ryu Jutaijutsu Happo Biken, 17th Head
Kumogakure Ryu Ninpo Happo Biken, 14th Head
Gyokushin Ryu Ninpo Happo Biken, 21st Head
Gikan Ryu Koppo Happo Biken, 15th Head
The Bujinkan Dojo Headquarters publishes the Bujinkan Densho “Sanmyaku”.
New members should be sure to read all of them carefully, starting from #1, and read them over many times to avoid taking the wrong path in their pursuit. The awareness and feeling of reading them should completely change by reading right after joining, one year later, and again after a few years, depending on past pursuits. Additionally, “Sanmyaku” contains information on input from the Bujinkan Dojo Headquarters to the world’s Buyu, publications, videos, training schedules, etc.

Posted in Uncategorized by

Nihontô – japanilainen miekka

(lyhyt oppimäärä)

Varhaisessa historiassa Japanissa oli käytössä kiinalaistyyliset miekat, yleisesti suora kaksiteräinen miekka nimeltään ken (‘miekka’; Kiinassa jian). Siitä kehittyi yksiteräinen suora tachi (‘suuri miekka’), jota kannettiin vyöstä ripustimissa vaakatasossa roikkumassa leikkuuterä alaspäin. Ajan myötä tachi käyristyi kantotavan pysyessä samana. Tachi oli miekka sekä taisteluvarustukseen että hoviasuun.

Esimerkiksi virkamiehillä oli käytössä kodachi (‘lyhyt tachi‘), jota kannettiin samaan tapaan kuin tachi:a.

Taistelukentällä tachi:n kanssa kannettiin jotain lyhyempää asetta, kuten yoroidôshi, koshigatana tai tantô. Näistä arvatenkin kehittyi vyöhön työnnettynä leikkuuterä ylöspäin kannettava apumiekka uchigatana (ilmeisesti ‘yksipuolinen lyömäterä’).

Taistelujen muuttuessa jalan käytäväksi uchigatana pidentyi ja siitä muodostui katana. Tachi:a ja katana:a käytettiin ilmeisesti rinnan, edellinen sopi arvatenkin paremmin ratsumiehen käyttöön ja jälkimmäinen jalkamiehelle. Tässä vaiheessa kummallakin näistä miekka oli yari:n (keihäs) vara-aseena.

Ajan myötä tachi:n lyhentyessä ja katana:n pidentyessä niiden pituus ja muoto lähentyivät toisiaan. Ennen pitkää samaa terää saatettiin kantaa yoroi:n kanssa tachi:na ja siviilivaatteissa katana:na.

Jossain määrin käytettiin myös pidempiä, kokonaispituudeltaan keskimäärin noin kaksi metriä pitkiä miekkoja: Nodachi (‘kenttä-tachi‘), ôdachi (‘suuri tachi‘; mahdollisesti vain symbolinen käyttö), wakodachi (‘merirosvo-tachi‘), seoidachi (‘selässäkannettava tachi‘; mahdollisesti kaikkien yhteisnimitys), chôken (‘pitkä miekka’),… Nämä tuotiin taisteluun joko selkään sidottuna tai avustajan kantamina.

Katana:a kannettiin myös siviiliasussa, ja sille muodostui pariksi samalla tavalla kannettu wakizashi (‘aseta vartalon sivulle’). Olettaisin wakizashi:n tulleen rinnalle aiemmin taistelussa kannettujen lyhyempien miekkojen esimerkin myötä. Samanlaiseksi varusteltu miekkapari tunnettiin nimellä daishô (‘pitkä-lyhyt’), joka tulee pitkää ja lyhyttä miekkaa tarkoittavista sanoista daitô ja shôtô. Tokugawa-kaudella (1603-1867) daishô:n kantamisesta tuli samurai:n tunnus: Kahden miekan kantaminen oli muilta yhteiskuntaluokilta kielletty.

Vuonna 1876 daishô:n kantaminen kielletään muilta kuin poliisilta ja armeijalta. Vuosisadan vaihteeseen mennessä asevoimat siirtyvät käyttämään eurooppalais- tai venäläismallisia miekkoja.

1935 Japanin armeija ja laivasto ottavat lähes tachi-tyyliin kannettavan nihontô:n käyttöön, shin-guntô (‘uusi armeijamiekka’) ja kai-guntô (‘laivastomiekka’). Nämä olivat joko heikkolaatuista teollista tuotantoa, Yasukuni jinja:n uustuotantoa tai perintömiekkoja ohjesääntöjen mukaisissa varusteissa.

Japanin hävittyä Toisen Maailmansodan asevoimat luopuvat miekoistaan 1945 (jonka jälkeen US miehitysjoukot takavarikoivat miekkoja myös siviileiltä). Tämän jälkeen ovat käytössä olleet eurooppalaistyyliset miekat.

– Jukka Nummenranta, shidôshi, dôjô-chô


Posted in Uncategorized by

Rokushakubô – väline kehittymiseen

Rokushakubô – väline kehittymiseen

Kirjoittanut shihan Moti Nativ, ja julkaistu englanninkielisenä kirjassa “Bujinkan Budô Taijutsu – Exploring the Essence of the Martial Arts“.

Käännetty ja julkaistu tällä sivustolla Moti Nativ:in ja Alex Esteve Calero:n luvalla.

Kääntäjä Jukka Nummenranta

Taustaa

Vuonna 1330 Yasushimaru Kurando istutti rokushakubôjutsu:n juuret perustaessaan Kukishin ryû:n. Noista juurista kasvoi jättimäinen puu, joka kasvaa edelleen.

En ole välttämättä ainoa, joka hämmästyi kuullessaan tarinan urheasta nuoresta taistelijasta, joka tunkeutui linnaan pelastaakseen siepatun vanhan keisarin, ja taisteli takaa-ajavia vartijoita vastaan salaisilla sauvatekniikoilla menetettyään naginata:nsa terän. Nerokkaan operaation jälkeen vapautettu keisari Go-Daigo antoi Kurando:lle nimen “Kuki”, koska hän oli taistellut kuin yhdeksän demonia.

Monesti harjoitellessani :lla kysyin itseltäni noista salaisista tekniikoista. Eräänä päivänä lakkasin kysymästä, ja kohtasin vastaukset. Nykyisin aina käyttäessäni :ta aistin nuo salaiset tekniikat.

Voit ihmetellä kuinka saavutin tuon tunteen. Sainko sen lukemalla jotakin tai Hatsumi-sensei:n sanoista minulle. Kyllä, luen paljon, puhuin Hatsumi:n kanssa ja kuuntelen häntä monissa tilanteissa, mutta tietoisuus kasvoi syvältä vartaloni sisältä monien vuosien kokemuksista :n kanssa. Tämä on lähteenä totuudelle joka yhtäkkiä iskee sisimpäämme ja mieleemme monen vuoden harjoittelun jälkeen. Itse asiassa teemme monia löytöjä kun annamme mennä ja jatkamme harjoittelua.

Muistoni ilmiöstä on se, että vaikka kehityin vähän kerrallaan, uuden näkemyksen kohtaaminen aina yllätti minut. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa kun tajusin :sta tulleen käteni jatke pystyin helposti fokusoimaan sen maaliini.

Jotkus noista löydöistä tapahtuivat kun onnistuin iskemään hyökkääjää rokushakubô:lla täydellisellä ajoituksella, työntämään tai jopa nostamaan, lukitsemaan, kuristamaan häntä tai hallitsemaan hänet vaivatta. Kun pystyin “pistämään” häntä :lla kuin yari:lla tai “viiltämään” kuin käyttäisin naginata:a. Kun :n reuna saattoi olla pehmeä tai karhea aivan kuin nyrkkini, kun pystyin nojaamaan siihen hypätessä, potkaistessa ja lyödessä tai vetäessäni miekkani. Kun -tekniikoista tuli yhtä taijutsu:ni kanssa.

Rokushakubô – johdanto

Ylläolevasta lauseesta saatat saada välähdyksen erilaisista tavoista käyttää :ta, mutta sanat ja ajatukset sellaisinaan eivät riitä antamaan intuitiivista tunnetta jota tässä yritän kuvailla.

Muista että salaisuudet lakkaavat olemasta salaisuuksia kun paljastat ne. Useimmiten ne ovat verraten yksinkertaisia ideoita jotka tulevat käytännöllisiksi tietyillä taitotasoilla.
Esimerkiksi kyky vaihtaa joukko peräkkäisiä fokusoituja iskuja yhdeksi virtaavaksi liikkeeksi menettämättä hyökkäyksen tai puolustuksen tarkkuutta tai tehokkuutta.

Puhuessani :sta kuvaan (tässä lyhyesti) itse asiassa monia harjoitusvuosiani Bujinkan:in tiellä.

Ensimmäinen tapaamiseni :n kanssa oli 1975 aloittaessani harjoitteluni Bujinkan:issa. Todellinen -harjoitteluni alkoi 1978. Kärsin silloin polveni loukkaantumisesta. Molemmat polveni olivat huonossa kunnossa, pilaten kykyni potkia, hypätä tai nostaa painoja. Kaikki, mikä toi painetta polviini, oli epämieluisaa ja toisinaan hyvin kivuliasta. Keskityin aseharjoitteluun, pääasiassa ja hanbô.

Pääasiallinen -harjoittelupaikkamme oli armeijan vanhan tukikohdan pihamaa, jota ympäröivät erimuotoiset eukalyptuspuut (joita käytimme kiipeilyharjoitteluun) ja kaikenlaiset pensaat (parhaimpia piiloutumis- ja ryömimintekniikoihin). Maa oli polveilevaa ja reikäistä, joten surukseni ympärystön asukkaat käyttivät tätä yleistä aluetta kaatopaikkana.

Pelkästään :n kanssa harjoittelualueelle käveleminen pakotti minut kuuntelemaan vartaloani ja liikuttamaan :ta siten ettei se häiritsisi kävelyäni esteiden yli ja ali.
Olin sikäli onnekas, että opettajani shihan Doron Navon toi mukanaan Japanista hyvälaatuisen :n, joka oli tehty raskaasta, sileästä puusta, joka oli miellyttävää pidellä ja käyttää harjoitteluun. Käytän vielä tänäkin päivänä tätä samaa :ta jota kosketin ensimmäistä kertaa yli 26 vuotta sitten.

Perusajatukset

Olet voinut jo huomata useita aikaisesta -harjoittelustani nousseita perusajatuksia: harjoittelupaikka, itselle sopivan :n valitseminen ja sen kuljettaminen.

Aloittelijoille suositellaan -harjoitteluun suurta, avointa aluetta. Voimme silloin keskittyä perusasentoihin, liikkumiseen ja vartalon asennon hallintaan -tekniikoita tehtäessä.

Sitten kun saavutamme tason, jossa olemme tietoisia ympäristöstämme menettämättä tehokkuutta tekniikoiden suorittamisessa, meidän pitäisi siirtyä toisiin paikkoihin. Näissä voisi olla esteitä tai esineitä, jotka pakottavat meidät liikumaan niiden ympäri, yli tai ali tai käyttämään niitä lisäämään toimiemme tehoa tai tarkkuutta.

:n valitsemisesta: meidän tulee harjoitella painoltaan, pituudeltaan ja paksuudeltaan erilaisilla malleilla. Tämä auttaa hallitsemaan :ta. On hyödyllistä merkitä toinen pää: silloin on helpompi erottaa oikea vasemmasta ja etuosa takaosasta. Lisäksi tällöin voit :ta käyttäen harjoitella yari– tai naginata-tekniikoita.

:n kuljettaminen on erittäin tärkeätä. Tämä antaa mahdollisuuden käyttää :ta ei ainoastaan taisteluvälineenä, vaan joihinkin sauvojen alkuperäisistä tarkoituksista. Ihmiskunnan historia muistuttaa että meillä on sauva mukanamme myös muihin tarkoituksiin. Tunnistamme sauvan kävelemisen apuvälineenä tai työkalujen osana. Yksi esimerkki, jonka Doron mielellään toi esiin -harjoittelussa oli tapa, jolla paimenet käyttävät pitkää sauvaa laumansa kaitsemiseen. Doron korosti sitä seikkaa, että paimenet leikittelevät sauvallaan seistessään tai kävellessään kedolla olevaa laumaa valvoessaan. Hän väitti että aseen kanssa leikitteleminen on olennaista taitojemme kehittämisessä, koska se jalostaa suhdettamme :hon.

ja Taijutsu

Meidän tulee keskittyä vartaloomme (taijutsu), eikä pelkästään :hon. Meidän tulee muistaa että Budô:ssa on väline, mutta vartalomme on tavoite. Haluamme kehittyä fyysisesti ja henkisesti :n avulla.

On myös tärkeätä pitää mielessä, että väärällä tavalla liikkuminen pitkää ja raskasta asetta käytettäessä aiheuttaa energian tuhlaamista ja saattaa kehittää rasitusvammoja pitkällä aikavälillä.
Itse asiassa antaa meille mahdollisuuden korjata taijutsu:amme. on suuri apu liikkeidemme hienosäädössä. Sen voi selittää helposti tieteellisesti: Kun ojennamme vartaloamme ja kasvatamme etäisyyttämme :n paino ja pituus saavat virheemme näkymään räikeän selvästi.

Kuten varmasti ymmärsit aivot ovat vähemmän tietoisia vartalon tietyistä osista kuin toisista. Tietoisuus on suurempi kielessä ja sormissa kuin kyynärpäissä ja lantioissa. :lla harjoitteleminen hioo kykyämme kehittää vartalon kaikkien osien käyttöä.

Minun täytyy korostaa tässä että kehittyminen riippuu suuresti siitä, että sinulla on opettaja (sensei – ohjaaja), joku joka valvoo harjoitteluasi ja osoittaa virheesi. Joku joka ohjaa sinua ja kertoo sinulle kun olet valmis korkeammalle tasolle. On erittäin todennäköistä että harjoittelu yksinään voi saattaa sinut väärien liikkeiden ansaan; pahinta on että niistä tulee huonoja tapoja jotka ovat vaikeita korjata.

Kehitystasot

Kehityksen voi kuvata tapahtuvan kolmessa päätasossa, jotka kaikki voidaan edelleen jaotella.
Ensimmäinen vaihe on perustekniikoiden ja perinteisen kata:n sisäistäminen.
Toisessa vaiheessa Bujinkan:isa opitaan Happôhikenjutsu:n kautta – särkemällä perinteinen kata muuttamalla perusparametreja (esim. kulma, etäisyys, rytmi) tai käyttämällä erilaisia aseita.
Nämä kaksi tasoa johtavat sinut Shinkengata:n tasolle (kolmas taso), toteutettuna luonnollisella tavalla (ajattelematta), jossa voit aistia ja käyttää -tekniikoiden salaisuuksia.

Budô:ssa on tavallista käyttää termejä Shu, Ha, Ri luokittelemaan kehitystasoja. Käytän noita termejä apuna selventämään ajatuksiani.

Shu

Shu:lla tarkoitetaan perinteisen kata:n oppimista ja tutkimista. Jotkut myös katsovat tämän tason tähtäävän jutsu:un (taito), jonka tulisi antaa meille perusta :lle (tie).

Tarvitsemme kärsivällisyyttä kunnes tulemme tutuiksi perusteiden kanssa, mikä tarkoittaa systemaattista monien vuosien harjoittelua. Meidän täytyy olla tarkkoja ja tutkia itseämme varmistuaksemme siitä, että tähtäämme kohti oikeita liikkeitä. Tämä on Budô-harjoittelun periaate, mutta tunnen sen olevan erityisen merkittävä -harjoittelussa.
Tällä menetelmällä harjoitteleminen johtaa todennäköisesti pisteeseen, jossa pystyy käsittelemään :ta käyttämättä lainkaan voimaa. Tämä tarkoittaa myös sen tason saavuttamista, jossa harjoitellaan täydellä tietoisuudella vartalon asennosta ja liikkumisesta (kamae ja sabaki).

Kun olemme tutustuneet :hon hyvin alustavassa harjoittelussa, olemme valmiit keskittymään ajoitukseen ja etäisyyteen perinteisessa kata:ssa.

Ilman pienintäkään epäilystä sanoisin tämän olevan kaikista tärkein taso käsittäen arvokkaimmat opit. Syinä tähän ovat:

Tärkein ja ensimmäinen syy on yksinkertaisesti se, ettet voi jättää tätä vaihetta väliin; kuten kaikissa projekteissa me tarvitsemme aloituspisteen ja rakenteen.

Toiseksi perinteinen kata tuo meille taistelijoiden ja opettajien tietouden ja kokemuksen, ja itse asiassa kuljettaa -tekniikoihin kätketyt salaisuudet halki vuosisatojen.
Tällä tasolla on tärkeätä olla hyvä teknikko; työskennellä seuraten tarkasti saamiamme sanallisia ja kuvallisia ohjeita, ja täydentää niitä opettajien antamilla suullisilla ohjeilla ja tiedolla.

Nyt tarvitsemme harjoitteluparin. Sekä hyökkääjän että puolustajan tulee pitäytyä perinteisessä kata:ssa. Minun harjoittelutavoitteeni on tehdä perinteinen kata eläväksi.

Tässä vaiheessa me opimme kata:n molemmat puolet, sekä hyökkääjän että puolustajan osat kata:n suorittamisessa. :n luonteenomaisuuksista johtuen koemme eri tavalla puolustuksen ja hyökkäyksen. Taistelutaitojen olemus on hyökkäyksen ja puolustuksen ymmärtämisessä. Jotkut saattavat käyttää termiä “taistelijan vaisto” (warrior intuition) kuvatakseen tämän harjoittelun lopputulosta.
Tässä me ymmärrämme syyn jokaiselle kata:n liikkeelle, yhteyden :n ja taisabaki:n kanssa sekä kata:n virtauksen (nagare).

Koska bô kata:t on koostettu siten, että toinen käyttää miekkaa puolustuksessa tai hyökkäyksessä toisen käyttäessä rokushakubô:ta, me itse asiassa opimme käyttämään miekkaa harjoittelemalla :lla.

Ha

Seuraavalle tasolle siirtyminen ei tapahdu yhdellä selkeällä askeleella. Hatsumi:n opettamistavan mukaan, Happôhikenjutsu:n periaatteita käyttäen, me koemme :n monen ryûha:n monissa tekniikoissa. Saatat ehkö muistaa kuinka Hatsumi opetti meille Gyokko ryû bôjutsu:a, vaikka Bujinkan:in virallinen historia viittaa bôjutsu:n kuuluvan Kukishin ryû:n taitoihin. Joten me omaksumme edistyneitä ideoita vaikka olemme vasta aloittelijoita ja evoluution tapaan löydämme itsemme korkeammalta tasolta. Tämä taso luokitellaan Budô:ssa termillä “ha“.

Nyt me “leikimme” kata:lla. Tässä vaiheessa menemme luovalle tasolle. Haluamme särkeä muodon, mutta pysymme kata:n periaatteissa. Tämä on “henka:a” – variaatioita.

Ajattelen nyt olevan hyvä hetki seisahtaa hetkeksi ja puhua syystä kehittää rokushakubô-taitojamme. Monesti minulta on kysytty, joskus kriittisellä tavalla, miksi panostaa niin paljon epäkäytännölliseen aseeseen (kukaan ei tänä päivänä kulje parimetrisen sauvan kanssa). Itse asiassa olen jo kertonut yhden tärkeän syyn -harjoitteluun kun mainitsin sen olevan tehokas väline taijutsu:mme kehittämisessä.

Mutta paljoon tätä enemmälti -harjoittelu kasvattaa meitä taistelutaiteilijoina. Pitkä ase antaa meille paremman ymmärryksen ja hallinnan etäisyydestä ja ajoituksesta. ei ole pelkästään ase pitkän etäisyyden tekniikoihin; me pääsemme tasolle jossa käytämme sitä lyhyeltä etäisyydeltä (taistelussa kasvokkain). Ainutlaatuinen asia on mahdollisuutemme muuttaa etäisyyttämme yli kolmesta metristä nollaan.

Lopputuloksena, vaikkakaan emme kuljeta pitkää sauvaa päivittäin mukanamme töihin emmekä varmastikaan mene sellainen mukanamme ravintolaan tai teatteriin, :n taistelutaidot muokkaavat lyhyempien aseiden tekniikkaamme todella tehokkaaksi ja käytännölliseksi.

Kun särjet muotoa, sinun tulisi käyttää ja pysyä yhteydessä perinteisen kata:n ajatuksiin:

a. Tällä menetelmällä Hatsumi-sensei opettaa meitä – aloittaen aina perusmuodosta.

b. Teet henka:a – tarkoittaen että muutoksella perusmuodosta tulisi olla syy tai looginen selitys.

c. Harjoittelumenetelmän kannalta sinun tulee tuntea tie takaisin alkupisteeseen. Jos menetät tämän yhteyden sinun täytyy ottaa se varoituksena siitä, että saatat olla erkanemassa tehokkaasta harjoittelusta.

d. Tehokkaiden variaatioiden suorittamiseen tarvitaan erinomaista perustekniikan hallintaa. Tehokkaat variaatiot syventävät perustekniikan ymmärtämistä. Muista että perinteisen kata:n “salaisuudet” annettiin meille monen taistelijasukupolven kautta.

Monesti aloittelijat ovat kertoneet olevansa ymmällään. He tuntevat nujertuvansa variaatioiden alle ja itse asiassa valittavat tuntevansa olevansa eksyksissä. Tästä minulle tulee aina mieleen valtameren keskellä oleva merimies, joka on kadottanut ankkurinsa tai ehkä kompassinsa (käytännössä epävarmuus ja turhautuminen ovat varsin tyypillisiä harjoittelussamme joten täytyy oppia leikittelemään ja suoriutumaan tässä tilanteessa).
Kyllä, kun harjoittelet itseksesi ja vielä tärkeämmin kun opetat muita, on tärkeätä pysyä suunnassa.

Henka:lla on monia hienostuneisuuden tasoja. En ryhdy tässä selittämään tätä pikkutarkasti. Käytän joitain esimerkkejä antaakseni sinulle ymmärrystäni henka:sta ja tavasta päästä yli muutosvapauden monimutkaisuudesta.

Ensimmäinen ja helpoin tehtävä on muuttaa kata:n viimeinen liike. Humoristisesti voisin sanoa – tapa harjoitteluparisi eri tavoilla.

Toinen ajatus, ei kuitenkaan kovin kaukana edellisestä, on valita kata:sta yksi tai useampia liikkeitä, mielellään kata:n sisältävään periaatteeseen viittaavat, ja yritä suorittaa ne muuttaessasi etäisyyttä ja aseita.

Hienostuneempaa, minun mielestäni, on suorittaa kata useampaa kuin yhtä hyökkääjää vastaan. Tällöin sinun täytyy muuttaa liikkeiden alkuperäistä tarkoitusta. Esimerkiksi vaihda :n kääntäminen puolustukselliseksi tai hyökkäykselliseksi iskuksi. Myös sabaki:a tai kamae:ta tarvitsee muuttaa kun tilaa (kûkan) ja ajoitusta käytetään eri tavalla.
Sinun täytyisi myös käsitellä ura-puolta, eli vastustaja irtautuu ja nousee voittajaksi ellet reagoi ja ota voittoasemaa takaisin.

Kaikki ylläolevat sisältävät loputtomasti tekniikoita.
Älä unohda palata perusteisiin ajoittain. Jos huomaat kehittyneesi perustekniikoiden suorittamisessa, tämä on merkki siitä että olet oikealla tiellä ().

Ri

Olemme seuraavassa vaiheessa – ri. Mitä teemme nyt? Tässä vaiheessa sinun vartalosi tulisi tietää mitä tehdä. Tässä vaiheessa emme ajattele. Vartalo liikkuu tunteen ohjaamana. Tätä tarkoittaa “nollana” (zero) oleminen. Tällöin tietoisuus, kyky ja ymmärrys (knowledge, ability and understanding; KAU) ovat yhdistyneet mielessämme, sisuksissamme ja sydämessämme tai kuten yleisessä fraasissa “vartalo, mieli ja henki”.

Tässä vaiheessa lopetat salaisten tekniikoiden etsimisen – koska vaistoat ne. Nyt et enää välitä salaisuuksista koska sinulla on omasi. Tällä tasolla -harjoittelulla hankittu KAU tuodaan esiin ja yhdistetään kaikkien muiden tekniikoiden suorittamisessa. Tätä on :n vaikutus shinkengata:an.

Periaatteiden ja ajatusten opettaminen

Jonkin aikaa sitten näytin Hatsumi:lle kuvan Carmel:ista, kolmivuotiaasta pojastani, seisomassa Seigan no kamae:ssa sensei:ltä lahjana saamansa shôtô:n kanssa. Hatsumi:n ensimmäiset sanat olivat että meidän tehtävänämme on pitää huolta seuraavasta sukupolvesta.
Kyllä, on olemassa toinen aste tai ulottuvuus: Opettaminen – sensei:ksi tuleminen, seuraavan sukupolven ohjaaminen. Tällöin otat vastuun oppilaistasi. Minun mielestäni kaavana on, että opettaminen tarkoittaa vastuullisuutta.

Suurin ongelma, johon olen törmännyt tässä asteessa on ollut vaikeus opettaa ja antaa kokemustani seuraavalle sukupolvelle. Vaikka uskon, että Budô:n opettamisen pitää tulla sydämestä, meni monta vuotta kehittää itseäni tyydyttävä opettamismenetelmä.

Huomasin erittäin vaikeaksi vaatia oppilaitani seuraamaan ohjeita ja periaatteita joista olen kertonut tässä artikkelissa. Kun katson taakse aikaan jolloin olin oppilaana, en muista opettajaltani yhtään vaatimusta. Kaikki mitä tein kumpusi omasta motivaatiostani oppia :ta.
Joten ymmärsin, ettei opettamisen ja oppimisen välillä ole vastaavuutta. Ne ovat erillisiä asioita.

Kun päätät ottaa opettajan tehtävän sinun täytyy olla tietoinen, että olet esimerkki ja malli matkittavaksi. Monestikaan se mitä puhut, ei ohjaa oppilaitasi, vaan se mitä teet.

Kokemuksestani tämä on todellinen testi KAU:llesi, jossa saat realistista palautetta osaamisestasi.

Muista että oppilaasi saattavat heijastaa omia virheitäsi ja puutteitasi. Käytä tätä tosiasiaa hyväksesi. Käytä tehtävääsi opettajana omien virheittesi korjaamiseen. Jos elät rauhassa tämän ajatuksen kanssa, tulet jatkamaan.
Kun oppilaasi ymmärtävät sinua ja pystyvät oppimaan sinulta, sitten voit taputtaa itseäsi olalle.
Kun joku kehuu sinulle oppilaasi kykyjä, sinun tulee olla iloinen ja ylpeä.
Kun oppilaasi aloittaa opettamisen omillaan, sinun tulee tukea häntä.

Turvallisuus

:n oppimiseksi tai opettamiseksi tärkein harkittava asia on harjoittelijoiden turvallisuus, varsinkin jos he ovat aloittelijoita ja tapaavat iskeä harjoitteluparejaan vaarallisella tavalla. Yleensä joku lähellä harjoitteleva vahingoittuu; joskus minä, opettaessani, sain osumia valvoessani harjoittelua. Harjoittelijoita tulee kehottaa valvomaan ympäristöään ja tarvittaessa ohjata heidät levittäytymään sopivalle etäisyydelle.

Turvallisuus tarkoittaa myös suojautumista rasitusvammoilta – monet saavat selkäkipuja :lla harjoitellessaan. Harjoittelun aikana muistuta ajoittain oppilaitasi olemaan tietoisia vartalonsa asennoista.
Sinun tulee tehdä aikaa rentouttaville harjoitteille, ja teettää niitä -harjoittelun jälkeen tai valmistavana harjoitteena. Suosittelen alaselän painamista lattiaan samalla kun vartaloa keinutellaan edestakaisin, sivulta sivulle ja kiertävällä liikkeellä.

Toinen yleinen vamma on raapaumat ja kovettumat käsissä. Tämä on osa intensiivistä -harjoittelua. Tämän lieventämiseksi on suositeltavaa hioa sileäksi ja talkita kädet.

Päätteeksi

Oli vaikeata puristaa ajatukseni yhteen artikkeliin. Toivon että joskus lähitulevaisuudessa pystyn laajentamaan ne kokonaiseksi kirjaksi, jonka haluaisin omistaa Kukishin ryû Bôjutsu:lle.

Nautin rokushakubô:sta hyvin paljon. Minulle rokushakubô oli väline kehittymiseen. Se on saattanut elämääni Bujinkan:issa ja on ainutlaatuisilla ominaisuuksillaan lisännyt arvoa ymmärrykselleni Taijutsu:sta ja Happôhikenjutsu:sta.

Itse asiassa tunnen itseni hyväosaiseksi, sillä olen saanut tilaisuuden tarttua tähän aarteeseen.
Olen onnekas siitä, että edessäni on paljon opittavaa ja ymmärrettävää rokushakubôjutsu:sta.

Kiipeän edelleen sitä puuta.


Posted in Uncategorized by

Bujinkan Huovi dojo

Bujinkan Huovi dojo on Säkylässä toimiva Bujinkan budô taijutsu -taistelutaitoa harjoitteleva pieni ryhmä. Toiminnasta vastaa shidôshi Jukka Nummenranta. Harjoittelemme talvet Säkylän Koulukeskuksen peilisalissa ja kesäisin Honkalan urheilukentän päätynurmella.

 

Uudet sivut avautuvat kokonaisuudessaan pian! -Webmaster

 


Posted in Uncategorized by

Historiallisuus

Japanilaiset taistelutaidot (nykyään yleisterminä budô) jaetaan yleensä kahteen kategoriaan: Koryû ja gendai. Gendai budô tarkoittaa nykyaikaisia taistelutaitoja, eli Meiji-kaudella (1868-1912) tai myöhemmin syntyneitä lajeja. Koryû budô tai kobudô (ei pidä sekoittaa okinawalaisten lajien nimityksiin) puolestaan tarkoittaa vanhoja tyylisuuntia; tällöin usein tarkoitetaan Edo-kaudella (1600-1868) alkunsa saaneita tyylejä, jolloin ryûha-järjestelmän yleisesti katsotaan syntyneen. Toinen näkökanta ryûha-järjestelmän syntyajankohdaksi on 1300-luku. Ryûha-järjestelmää aiemmin taidot ilmeisesti siirrettiin sukupolvelta toisella ilman erityisempää “järjestelmää”, tästä on käytetty nimitystä kaden (sukuperinne). Koryû:n katsotaan yleisesti käsittävän ainoastaan samurai-luokan taistelutaitoja, jolloin pois rajautuvat okinawalaiset lajit, mahdolliset “tavallisen kansan” parissa kulkeneet lajit ja näkökannasta riippuen ninjutsu (jos katsoo samurai:n ja ninja:n olevan toisensa poissulkevat termit).

Koryû – gendai -jaottelu on siis lähes pelkästään perustamisajankohtiin pohjautuva jaottelu, eikä se välttämättä ota kantaa taistelutaidon päämäärään tai tarkoitukseen, on se sitten taistelutekniikan kehittäminen, henkinen kehittyminen, kuntoileminen, kilpaileminen tai näiden yhdistelmä. Tietenkin päämäärä vaihtelee vielä myös taidon sisällä opettajan mieltymyksen ja ymmärryksen mukaan…

Vanhimmiksi tähän päivään asti säilyneiksi koryû-tyyleiksi tunnustetaan yleisesti 1447 perustettu Tenshin Shôden Katori Shintô-ryû ja n.1518 perustettu Kashima Shintô-ryû. Vanhimpia tyylisuuntia taas vaikuttavat olevan(luonnollisesti, sodankäynnin historian mukaisesti) kyûjutsu:a, esim. 1200-luvulta lähtöisin oleva Ogasawara-ryû. Bujinkan:in tyylisuunnista lähes kaikki periytyvät Edo-kautta edeltävältä ajalta. Tässä nämä tyylisuunnat eri lähteistä löytyneiden sôke-luetteloiden mukaisten perustamisvuosien mukaan järjestettynä:

(Heian-kausi)

Shinden Fudô-ryû 1113-1118 / 1100-luvun puoliväli

Gyokko-ryû 1156

Togakure-ryû 1161 / 1180-luku

(Heian tai Kamakura -kausi)

Kukishinden-ryû 1100- vai 1300-luku?

(Ashikaga/Muromachi -kausi)

Kotô-ryû 1532 / 1542

Gyokushin-ryû 1532

Kumogakure-ryû 1532

Gikan-ryû 1558

(Tokugawa/Edo -kausi)

Takagi Yôshin-ryû 1645-1695

(Kuten ylläolevasta ilmenee, muutamissa vuosiluvuissa on eri variaatioita – jopa vuosisadan tarkkuudella…)

Vuosilukujen mukaan Bujinkan:in tyylisuunnat ovat siis “perimältään” koryû budô:a tai kaden:ia. Niistä 1970-luvulla muodostettu Bujinkan budô taijutsu on taas perustamisajankohtaan pohjautuvan määritelmän mukaan gendai budô:a.

Vuosiluvut ovat vain vuosilukuja, enkä aio alkaa kiistelemään vanhimman koulukunnan titteleistä – ainakaan koska hallussani ei ole primääritodisteita asiasta. Kuulostaisihan se tietenkin hienolta harjoitella tunnustetusti Japanin vanhimpia taistelutaitoperinteitä, mutta toisaalta silloin voisi tuntea tarpeettomasti vastuuta “perinteen ylläpitämisestä”, mikä tietenkin länsimaiselle olisi melkoisen haasteellista. Kuitenkin – jos ottaa kyynisen realistisen asenteen – ainoa mitä nuo vuosiluvut merkitsevät, on että tyylisuunta on saattanut saada perustansa tuolloin. Tämähän pitää paikkaansa kaikenlaisten historiallisten merkintöjen kohdalla. On kuitenkin mahdotonta sanoa – näiden tai minkä tahansa muun tyylisuunnan kohdalla – pitääkö tämä paikkansa, ja miten paljon tyyli on muuttunut sen jälkeen. Yksi sukupolvenvaihdos riittää suuriin muutoksiin. Toinen asia on taas se miten paljon eri tyyleillä on eroja, ja missä määrin ne ovat historiansa aikana haarautuneet toisistaan.

Mitä tulee densho:issa periytyvään perinteeseen, niin vaikkapa yksittäisestä kata:sta lukee densho:ssa hyvin suuripiirteinen kuvaus, esimerkiksi (keksitty esimerkki): “Uke hyökkää oikean puolen iskulla. Tori vastaanottaa vasemmalla virtauksella, nousee potkulla ja kaataa ulkopuolisella käännöllä.” Ensinnäkin, on mahdotonta tietää, milloin kata on syntynyt tai kirjoitettu muistiin, miten kata:n kuvaus on muuttunut vuosien saatossa tai miten paljon siihen on muodostunut ja korjattu kirjoitusvirheitä. Ymmärtääkseni eri sukupolvien sôke:t kopioivat kääröt edelleen itselleen tai läheisimmille oppilailleen – eivät ne käytössä ikuisesti kestä; voi tietenkin olla että on ollut erikseen “arkistokappaleet” ja käytössä olevat, käytännöissä on ollut varmasti vaihtelua. Kokonaan toinen asia on sitten se yksityiskohtainen tapa, jolla kata on suoritettu, ja miten siihen liittyviä periaatteita on opetettu. Tämän pitäisi periytyä (ja olisi pitänyt periytyä) katkeamattomassa sôke/sôdenke -linjassa.

Yleensäkin historiassa pitää muistaa “filtterivaikutus”: Hallitsevan näkemyksen edustajat kontrolloivat historian ja virallisten asiakirjojen tallentamista. Esimerkiksi Euroopassa kristinuskoinen kulttuuri on vaikuttanut tällä tavalla. Toisaalta, jos ajattelee varsinkin ninjutsu-tyylisuuntia, niin niiden edustajat eivät välttämättä julkaisseetkaan kirjoituksia muiden saataville, ja suuri osa muissa taidoissa avoimemmin välitettävää tietoutta on siirtynyt varmasti ainoastaan oraalisesti.

Historian suhteen täytyy myös pitää mielessä sanonta “20-20 hindsight is an exact science” – eli ajatus vapaasti kääntäen “jäljestä päin katsottuna kaikki näyttää niin kovin selkeältä”.

Mitä siis historiallisuus tarkoittaa budô:ssa? Jotta jokin tyylisuunta saisi täyden hyväksynnän historiallisuudestaan, siitä täytyisi olla vanhoja alkuperäiskirjoituksia jäljellä sekä todistettavissa oleva päämiesten linja tähän päivään saakka. Silloin “paperityöt” olisivat kunnossa. Tämä ei kuitenkaan kertoisi vielä mitään käytännön taidoista; ei siitä mitä tyylin muinaiset taitajat osasivat, eikä nykyisten mestarien taidon laadusta. Toisaalta missä tahansa vaiheessa joku on voinut keksiä edeltävän historian, yhtä hyvin 1600-luvulta periytyvä densho voisi olla väärennös kuin uudempikin, kyseessä olisi vain “historiallisempi väärennös”.

On myös muistettava, että aikojen kuluessa tyylisuuntia on syntynyt ja kadonnut, vanhemmista on haarautunut uusia, tyylisuunnat ovat ottaneet toisiltaan ideoita, sekä tyylisuuntia on kokonaisuudessaan yhdistynyt. “Uudemmassakin” tyylisuunnassa voi olla siis säilyneenä hyvinkin vanhoja periaatteita – ja eivätköhän käytännössä kaikki Japanin taistelutaidot periydy Kiinan kautta tulleista intialaisista taistelumenetelmistä.

Tietyssä mielessä historia kannattaa unohtaa; tai ainakaan siihen ei kannata kiinnittyä. Jos taustojen tutkimisesta saa jotain lisäarvoa Taijutsu:n oppimiselle, tai periytyneen taidon ikä lisää motivaatiota harjoitteluun, tai mikäli historia kiinnostaa yleisesti – hyvä niin. Olennaista oman Taijutsu:si kannalta on kuitenkin opettajasi taito – sekä käytännön historian ja perinteen jatkumisen kannalta se miten hyvin hän osaa antaa oman opettajansa taitoa eteenpäin.

– Jukka Nummenranta, shidôshi, dôjô-chô

 


Posted in Uncategorized by

Bujinkan – mitä se on?

Bujinkan Budô Taijutsu on Masaaki Hatsumi –sôke:n 1970-luvulla luoma taistelutaito, joka pohjautuu yhdeksään vanhaan koulukuntaan (koryû), joiden sôke-arvon hän peri opettajaltaan Toshitsugu Takamatsu –sensei:ltä, sekä muutamaan muuhun hänen aikaisemmin harjoittamansa tyylin oppeihin. Alunperin taitojen koonnos tunnettiin nimellä Togakure ryû Ninpô Taijutsu, sittemmin Bujinkan Ninpô Taijutsu ja 1995 alkaen käytössä on ollut nykyinen nimi.

Käännettynä “Bujinkan” tarkoittaa soturijumalan paikkaa, jolla Hatsumi-sôke kunnioittaa Takamatsu-sensei:n muistoa; “Budô” tarkoittaa sotilaallista tietä; “Taijutsu” tarkoittaa kehon taitoa.

Yhdeksän koulukuntaa:

Togakure-ryû Ninpô: Taijutsu:a, filosofiaa ja asetaitoja.

Gyokko-ryû Kosshijutsu: Lähietäisyyden tekniikoita vartalon pehmeisiin osiin ja filosofiaa.

Kotô-ryû Koppôjutsu: Pitemmän etäisyyden tekniikoita vartalon koviin osiin.

Shinden Fudô-ryû Dakentaijutsu: Luonnolliseen liikkumiseen pohjautuvaa taijutsu:a.

Kukishinden-ryû Taijutsu: Taistelukentän taijutsu sekä pääosa asetaidoistamme.

Takagi Yôshin-ryû Jûtaijutsu: Henkivartijakoulun monipuolista, suoraviivaista taijutsu:a.

Kumogakure-ryû Ninpô: Ei varsinaisesti opeteta, mutta periaatteita käytössä.

Gyokushin-ryû Ninpô: Ei varsinaisesti opeteta, mutta periaatteita käytössä.

Gikan-ryû Koppô: Ei varsinaisesti opeteta, mutta periaatteita käytössä.

Kaikki tyylisuunnat periytyvät Japanin Tokugawa-kautta edeltävältä ajalta, 1100-1500 -luvuilta. Täten ne sisältävät nimenomaan tosielämän taistelutekniikkaa, eivätkä ole kilpailemiseen erikoistuneita. Näitä eri koulukuntia harjoitellaan jossain määrin myös erikseen, mutta pääasiallisesti Bujinkan:issa harjoitellaan näiden koulukuntien parhaimmista periaatteista muodostunutta vartalon luonnolliseen käyttöön perustuvaa taistelutaitoa, jota sovelletaan eri välineiden käyttämiseen apuna aseina.

Vaikka lajin nimessä on termi “budô“, ei Bujinkan ole “-laji”, vaan “jutsu“-päätteen myötä ennemmin bujutsu:a tai bugei:ta. Tällä tarkoitan sitä, ettei päämäärämme ole etsiä harmoniaa liikesarjojen täydellisen suorittamisen myötä. Ideaalina voisi pitää taitoa itsensä ja muiden fyysiseen ja psyykkiseen puolustamiseen, jossa voi käyttää vapaasti eri välineitä tai toimia niitä vastaan.

Harjoittelun logiikkana on käyttää tekniikoita (waza) ja niistä koostuvia liikesarjoja (kata) toimivien periaatteiden ja hyvien toimintamallien oppimiseen. Waza tai kata ei itsessään ole oppimisen tavoitteena. Harjoituksissa saatamme aloittaa kertaamalla jonkin kata:n. Tämän jälkeen sen waza:a, periaatteita tai tunnetta sovelletaan variaatioihin (henka), joita harjoitellaan sekä paljain käsin että asein.

Taistelutaidon on tarkoitus palvella koko elämää, joten tärkeänä seikkana pidetään turvallista harjoittelua. Eihän ole kovinkaan loogista rikkoa paikkojaan opetellessaan suojelemaan itseään ja lähimmäisiään? Luonnollisesti kuitenkin kolhuja sattuu silloin tällöin.

Harjoittelun osa-alueita:

Taihenjutsu (kehon muuttamisen taito): Vartalon liikuttamistaidot, parannetaan liikkuvuutta ja samalla tietoisuutta omasta vartalosta; erityisesti iskun vastaanottaminen vartalolla esim. kaatuessa.

Dakentaijutsu (iskevän nyrkin vartalotaidot): Ns. “kovat tekniikat”; lyönnit, potkut ja torjunnat.

Jûtaijutsu (pehmeä vartalotaito): Ns. “pehmeät tekniikat”; lukot, hallintaotteet, heitot ja kuristukset.

Bukijutsu (asetekniikka): Aseita käyttämällä opitaan käyttämään omaa vartaloa laajemmin ja vapaammin; yleisimpinä aseina erimittaiset sauvat (hanbô, jô, bô), erimalliset japanilaiset miekat (ken, tachi, katana, wakizashi/kodachi, tantô), erilaiset ketju- ja naruaseet (kusarifundô, kyoketsu-shôge) sekä heittoaseet (bôshuriken, shaken); näillä harjoitellessa oppii toimimaan kaikenlaisten välineiden kanssa, mukaanlukien tuliaseet, joilla myös toisinaan harjoitellaan.

Edellämainitut limiytyvät yhteen, esimerkiksi vartalolla väistäen otetaan hallintaote iskien siinä samalla; joko paljain käsin tai aseistettuna. Niihin myös liittyy budô:n henkinen puoli, joka kehittyy harjoittelun ohessa.

Harjoitellessamme käytämme mustaa harjoituspukua (keikogi, “kansanomaisesti” gi), tabi-jalkineita ja arvon mukaista värillistä vyötä. Mustan värin alkuperä on joko budô-lajeissa käytetty mestarin väri (Hatsumin katsoessa Bujinkan:ia harjoittavien olevan moderniin budô:on nähden mestarin asteella) tai ninja-taistelijoihin (virheellisesti) liitetty musta väri. Itse ainakin pidän väristä, ulkoharjoittelun jäljet eivät näe heti niin selvästi, ja miksi sitä pukeutuisi kuoleman väriin? Samurai-perinteessähän valkoista käytettiin valmistauduttaessa kuolemaan, esimerkkeinä värin käyttäminen viimeiseen taisteluunsa lähtiessä ja rituaalisen seppuku-itsemurhan suorittavan henkilön valkea asu.

Bujinkan:in vyöarvot koostuvat 10.-1.kyû-arvosta ja 1.-10.dan-arvosta, 10.dan jakautuessa vielä 5 tasoon (“arkikäytössä” 11.-15.dan). Kaikki arvot ovat jo tämän elämän aikana jaossa, 10.-15.dan arvojen omaavilla on harjoittelua takanaan lähtökohtaisesti 20-30 vuotta. Vyöarvoja ei pitäisi yleensäkään verrata toisen budôka:n vyöarvoon, niiden ollessa opettajan ja oppilaan välisiä ja vain yleistä tasoa osoittavia, eikä varsinkaan vertailua tulisi tehdä eri taistelutaitojen välillä. Ainakin oma arvoaste on hyvä suhteuttaa käytössä olevaan “runsaaseen” jakaumaan.

– Jukka Nummenranta, shidôshi, dôjô-chô


Posted in Uncategorized by