Dôjô-chô Jukka Nummenranta
Aloitin Bujinkan Budô Taijutsu:n harjoittelun Bujinkan Dojo Finland:issa tammikuussa 1993. Dôjô:n toimintaa johti Esa Koistinen, Suomen ensimmäinen shidôshi (ja harjoitteluni aloittaessani ainoa Suomessa). Alkeiskurssini opettajina toimivat Robin Ekebom ja Kari Lode, siitä huolimatta olin kurssin paristakymmenestä harjoittelijasta ainoa jatkaja.
Päädyin olosuhteiden johdosta vetämään harjoituksia jo hyvin aikaisessa vaiheessa, ainoastaan muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen. Samalle “uralle” tuli päädyttyä ja vedin tulevina vuosina säännöllisen epäsäännöllisesti sekä alkeiskursseja että jatkoryhmän harjoituksia. Onneksi pystyin viikottain käymään muiden opissa määrällisesti ja laadullisesti suuremmassa määrin kuin mitä itse opetin. Ohessa pyrin olemaan aktiivinen BDF:n toiminnassa, toimin mm. vuoden 1998 yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana.
Olen pyrkinyt ja pyrin käymään aktiivisesti seminaareilla saamassa uutta oppia, varsinkin mikäli vierailevia opettajia käy Suomessa. Ensimmäinen kerta oli Moshe Zouler:in seminaari maaliskuussa 1993. Ulkomaisten opettajien Suomessa pitämistä seminaareista minulla on jäänyt vain pari väliin, nämäkin pääosin harjoitteluni alkupuolella, kun eri organisaatiot järjestivät seminaareja yhtäaikaa.
Heinäkuussa 1995 kävin ensimmäistä kertaa ulkomailla harjoittelemassa, kun ryhmä BDF:stä kävi Esan johdolla pitämässä leirin Saarenmaalla. Varsinaiset harjoitusmatkani aloitin vuonna 1997, ensin Pariisin Taikai:lla ja sitten Kaigozan Mini-Taikai:lla (ensimmäinen Kaigôsuru). Näitä seurasivat Taikai:t Italiassa ja Ruotsissa 1998, Norjassa 2002 ja New Jersey:ssä 2003; Kaigôsuru:t 2003-2007 sekä sekalaisia seminaareja Ruotsissa. Parin vuoden tauko välissä selittyy henkilökohtaisilla asioilla.
Tapasin Moti Nativ –shihan:in ensimmäistä kertaa huhtikuussa 1997 hänen saavuttuaan opettamaan BDF:n Helsingissä järjestämälle seminaarille. Olin apuna järjestelyissä, ja tulevilla seminaareilla jatkoin samalla mallilla. Myöhemmän seminaarinsa yhteydessä lokakuussa 1998 hän myönsi minulle shodan-arvon ja shidôshi-ho-arvonimen. Vuodesta 1997 alkaen olen osallistunut kaikille hänen seminaareilleen Suomessa, joita on järjestetty yleensä yksi tai kaksi vuodessa, sekä useilla hänen seminaareillaan ulkomailla. Sittemmin hän on hyväksynyt minut myös oppilaakseen.
Kesäkuussa 2000 muutin Helsingistä Säkylään. Koska käyntini Helsingissä kävivät suhteellisen harvoiksi, ja ajoittuivat vielä yleensä viikonloppuihin, niin itseharjoittelun ulkopuolisen harjoittelun painopiste siirtyi Lauri Jokisen vetämän Bujinkan Shinden Dojo Finland:in järjestämille seminaareille.
Syksyllä 2001 aloin opettaa Säkylässä ja perustin Bujinkan Huovi Dojo:n, jonka toiminta jatkuu edelleen pienimuotoisena.
Vuonna 2002 tuli täyteen 50. käyty seminaari.
Hatsumi-sôke:n päätettyä vuonna 2003 kansainvälisen musha shugyô:nsa lopettamalla Taikai:den pitämisen Japanin ulkopuolella (ja 2004 sielläkin, pl. Daikômyôsai:t), päädyin lokakuussa 2004 lähtemään ensimmäiselle harjoitusmatkalleni Japaniin. Tämän matkan aikana hän myönsi minulle godan-arvon ja shidôshi-arvonimen.
Syksyllä 2005 minulle myönnettiin rokudan ja kävin toisella harjoitusmatkalla Japanissa.
Syksyllä 2006 kävin kolmannella harjoitusmatkalla Japanissa.
2006 lopulla minulle myönnettiin kudan.
Vuonna 2007 tuli täyteen 100. käyty seminaari.
Vuoden 2007 ja 2008 alun työmatkailu aiheutti muutoksia harjoitteluun, mutta onnistuin sijoittelemaan niiden väleihin riittävästi seminaareja muun harjoittelun tueksi.
Keväällä 2008 toteutin vihdoin kauan suunnitteilla olleen ensimmäisen harjoitusmatkan Israeliin.
Toukokuussa 2008 kävin neljännellä harjoitusmatkalla Japanissa ja minulle myönnettiin jûdan.
Vuonna 2010 opetin ensimmäistä kertaa ulkomailla.
Kesällä 2010 kävin viidennellä harjoitusmatkalla Japanissa ja minulle myönnettiin jûichidan. Minulle merkittävämpänä seikkana ensimmäinen oppilaani läpäisi godan no shiken:in!
Lokakuussa 2011 kävin kuudennella harjoitusmatkalla Japanissa ja minulle myönnettiin jûnidan.
Vuonna 2012 tuli täyteen 150. käyty seminaari.
Marraskuussa 2012 kävin seitsemännellä harjoitusmatkalla Japanissa ja minulle myönnettiin jûsandan.
Kesällä 2013 minua haastateltiin Satakunnan viikko -lehteen 20-vuotisesta Bujinkan-urastani.
Lokakuussa 2013 kävin kahdeksannella harjoitusmatkalla Japanissa ja minulle myönnettiin jûyondan.
Lokakuussa 2014 kävin yhdeksännellä harjoitusmatkalla Japanissa ja minulle myönnettiin jûgodan – samoissa harjoituksissa jossa toinen oppilaani läpäisi godan no shiken:in.
Syyskuussa 2015 vedin ensimmäisen seminaarini ulkomailla.
Lokakuussa 2015 kävin kymmenennellä harjoitusmatkallani Japanissa.
Vuosi 2015 muodostui tähän asti matkailevimmakseni – Japanin lisäksi olin 15 seminaarilla. Tein kaikkiaan 10 harjoitusmatkaa ulkomaille.
Lokakuussa 2016 kävin yhdennellätoista harjoitusmatkallani Japanissa.
Vuonna 2017 tuli täyteen 200. käyty seminaari.
Lokakuussa 2017 suoritin ensimmäistä kertaa godan no shiken:in.
Marraskuussa 2017 kävin kahdennellatoista harjoitusmatkallani Japanissa.
Lokakuussa 2018 kävin kolmannellatoista harjoitusmatkallani Japanissa ja minulle myönnettiin daishihan-titteli.
Joulukuussa 2018 sain vastuulleni Bujinkan Dojo Finland:in sekä minut nimettiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi.
Marraskuussa 2019 kävin neljännellätoista harjoitusmatkallani Japanissa.
Maaliskuussa 2020 kävin 227:nnellä seminaarilla – juuri ennen COVID-19:n puhkeamista.
Lokakuussa 2021 kävin 228:nnella seminaarilla – alkaen taas laajentaa harjoitteluani sopeutuen uuteen maailmaan.
Loppuvuonna 2023 kirjoitin Säkylä-seuran pyynnöstä lajiesittelyn ja -taustaani joululehteensä.
Joulukuussa 2023 lähdin taas yhdelle seminaarille, mutta matkalla autoni liukastui päin rekkaa. Sen jälkeen kuluikin 19 päivää eri sairaaloissa. Surkein seminaarireissu koskaan – mutta vielä tässä palataan.
Tammikuun puolivälissä palasin taas harjoituksiin. Toki, sanotaanko… sopeutetusti. Paluu silti!
Heinäkuussa 2024 kävin sopivana sattumana 24. seminaarilla Saksassa!
Syyskuussa 2024 kävin (vähemmän vajaatehoisesti) 241:nnellä seminaarilla.
Lokakuussa 2021 oli vihdoin paluuni Japaniin: viidestoista harjoitusmatkani (vajaatehoisesti tosin).
Tästä on hyvä jatkaa elämää.
– Jukka Nummenranta, daishihan, dôjô-chô
Posted in Uncategorized by Webmaster